Siskonpoika täyttää jo huikeat kaksi vuotta, hui kun tuo aika rientää! Äitinsä keksi, että kakku voisi olla Mainio Manu-kakku. Ensin minulla oli mielessä helpompi versio, jossa Manu ja työkalut olisi olleet kakun reunoilla maalattuina. Halusin kuitenkin kokeilla jotain haastavampaa ja mennä sen kuuluisan mukavuus-/turvallisuusrajan yli, joten päädyin sitten yrittämään siskoni visiota Manun työkalupakista. Tässä lopputulos:

1288546295_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1288546150_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1288546380_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Onko kellään ollut vastaavaa ongelmaa pastavärien kanssa - avasin uuden purkin mustaa ja jotenkin siinä pinnassa oli kuin vettä. Ja tämän tajusin vasta kun olin yrittänyt kirjoittaa tekstiä ja väri oli ikävästi levinnyt ja valunut.

1288546467_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kakku on koottu neljän munan gluteenittomasta levypohjasta

Kostutus omenoiden keitossa irronneella nesteellä

Täyte 1: karamellisoitu omenakompotti (ilman suurustamista)

Täyte 2: omenoiden lisäksi vaniljakreemi

Kosteuseristeenä marenkikreemi ja kuorrute sokerimassaa, samoin kuin kaikki koristeet. Pakin kahva on ei-syötävä -  sokerimassalla kuorrutettu pahviputki koska pelkällä sokerimassalla kahvasta olisi tullut liian raskas.

[Vastaisuuden varalle itselle muistin tueksi kirjaan tänne, että Putkelin (eli tuon oranssin hemmon) sisällä oleva tukikeppi saisi olla pidempi, eli oikeastaan koko työkalun pituinen ja mielellään vaikka kaksi vierekkäin. Vihreän ... ööh, hemmon (mikä onkaan tuo työkalu nimeltään Nolostunut) kahvaosassa pitäisi kans olla tukikepit koko matkan pituudelta, eli alkaen vihreästä ja päättyen harmaaseen osaan].

                       HURJAN MAINIOT ONNITTELUT HISKI-HIPSUKALLE!